Larppausta Agatha Christien tunnelmissa

Viikonloppuna pelattiin Espoossa vuoden 1939 Englantiin sijoittuva, Agatha Christien dekkareihin vahvasti pohjaava Maplegroven mysteeri. Viikonlopun aikana peli pelattiin kahdesti, allekirjoittanut oli mukana ensimmäisessä pelautuksessa. Pelissä heittäydyttiin vanhan ajan dekkareiden tunnelmaan ja tunnelmallinen Parkvillan vanha huvila toimi oivallisina puitteina tälle.

Maplegroven mysteeri oli tavallisia larppeja voimakkaammin käsikirjoitettu ja juonen ohjaamiseksi oli kaikille hahmoille kirjoitettu tähtihetkiä. Tähtihetket olivat siis pelinjohdon ennakkoon määrittelemiä kohtauksia tai tekoja joita hahmojen piti suorittaa, kuten vaikkapa vaikean asian esiinottaminen tuttavan kanssa heti päivällisen jälkeen tai olohuoneen laatikoiden tutkiminen. Lisäksi peliohjeeksi annettiin suuremman draaman säännön noudattaminen, eli draamat ratkotaan kaikkien nähden. Myös hahmot olivat hyvin dekkarimaisia siinä mielessä, että henkilöhistoriaa oli lyhyelti ja siitä tuotiin esiin vain pelihetkeen vaikuttavia seikkoja. Dekkarikirjailijahahmoni oli kovasti mieleen sikälikin, että Helsinki Noirin taustamateriaalissa on paljon hahmoa tukevaa tavaraa!

Kannatan lämpimästi suuremman draaman sääntöä ja pidän sitä omissa pöytäpeleissäni ohjenuorana, mutta yllätävää kyllä sen noudattaminen larpatessa tuntui olevan kynnyksen takana. Ehkä rimaa nosti se että mukana oltiinkin koko olemuksella toisin eikä pelipöydän ääressä? Mene ja tiedä. Nyt tauon jälkeen taas larppauksen aloitettuani on monesti käynyt niin, että nautin itse pelistä kovasti mutten oikein pääse hahmoon sisään kuten ennen. Se pieni taianomainen tunne jää puuttumaan. En ihan osaa sanoa missä vika piilee, ehken osaa enää heittäytyä pelitunnelmaan kuten ennen?

Mutta se noista mietinnöistä ja takaisin alkuperäisen aiheen pariin. Pelin mahdollisten uudelleenpelautuksien ja spoilausvaaran vuoksi en mene yksityiskohtiin, mutta noin yleisellä tasolla voin sanoa että käsikirjoitettu peli tuntui toimivan hyvin ja tähtihetkiä soisi näkevän useammissakin peleissä. Pelin tarkoitus oli elävöittää dekkareiden kultakauden maailmaa ja tässä myös onnistuttiin. Suosittelen lämpimästi osallistumista, mikäli tilaisuus siihen joskus tarjoutuu!

Inspiraatiota ja muuta peliasiaa

Yllä uusinta taustamateriaalia.

Vuodenvaihteessa asettamani aikataulu on osoittautunut hankalaksi. Edellisen lähdeteoksen lukemisessa meni reilusti aiottua pidempään muistiinpanoja tehdessä ja ensimmäinen yritys saada testipeli aikaan kaatui aikataulujen yhteensovittamisen mahdottomuuteen. Mutta ei voi mitään, pitää vain yrittää uudestaan. Ja ja laittaa faktoja rivakammin paperille.

Pelirintamalla tapahtuu kuitenkin muuta: viime viikonloppu oli yhtä pelaamista. Lauantaina oli erään lautapeli testausta, josta myöhemmin lisää, sunnuntaina taas ehtaa roolipelaamista. Hyppäsin tuttavan Cthulhu-kampanjaan nimeltä "Vettä sakeampaa" paikkaamaan peruuttanutta pelaaja ja ensimmäisen pelikerran sairastelun takia menettäneenä pääsin nyt oikeasti mukaan. Cthulhu lukeutuu suosikeihin ja on yksi "ropeurani" ensimmäisistä peleistä, joten oli erityisen hauskaa päästä kyseiseen kampanjaan mukaan. Ensimmäinen kerta meni vielä ihmetellessä ja juonia punoessa mutta kaiken kaikkiaan erinäistä lankojen yhdistely oli kutkuttavaa. Ratkottavanamme on melkoinen mysteeri!

Olen tottunut kahteen seikkaan: siihen että pöytäropeissa pelaajat luovat hahmonsa itse ja pelaamaan hahmo joka on omaa sukupuoltani. On hyvä kysymys, miksi tällainen urautuminen on päässyt käymään. Nyt toimittiin toisin ja hyvä niin: valmishahmo oli vastakkaista sukupuolta ja sisälsi hykerryttäviä juonenalkuja. Tarinan opetus on, että mukavuusalueelta poistuminen olisi hyväksi myös näissä hommissa.