Kivikausi on aivan kulman takana

Pitkin kesää valmistellun liveroolipelikampanja Peikonmorsiamen ensimmäinen osa Juuret on ihan kohta käsillä, toisin sanoen huomenna. Olen osallistunut projektiin ideoimalla ja kirjoittamalla hahmoja, odotankin jo innolla näkeväni minkälaisiksi ajatuksen tasolla pyöritellyt hahmot ruumiillistuvat. Lisää juttua tämän tiimoilta odotettavissa viikonlopun jälkeen!

Helsinki Noir: Merivirran tuomaa

Helsinki Noirin ensimmäinen pelautus tapahtui eräänä sateisena perjantai-iltana. Hahmot, Helsingin poliisilaitoksen etsivän osaston miehet, aloittivat vuoronsa tutkimalla Kaivopuiston rantaan ajautunutta nuoren naisen ruumista. Tutkimus johti heidät Punavuoren työväenkortteleiden salakapakoihin, Kulosaaren pikkukyliin sekä kaupungin edustan saarille kalastajien tölleihin. Työn ohessa luurangot kolisivat kunkin kaapissa ja osa joutui vastaamaan aiempien tekojensa seurauksista.

Pelille oli varattu aikaa viisi tuntia, joten ajan säästämiseksi olin kirjoittanut hahmot valmiiksi. Teksti sisälsi lyhyen kuvauksen hahmon historiasta ja luonteesta sekä tämän tärkeimmät ominaisuudet (sekä fyysisiä että henkisiä). Jokaiselle oli määritelty suhtautuminen muihin ryhmän jäseniin. Kaikilla oli myös kontollaan jokin moraalisesti arveluttava teko, jonka hahmo halusi salata, sillä sen julkitulo tietäisi sosiaalisia tai jopa rikosoikeudellisia seurauksia. Hahmot olivat luonnosmaisia ja niiden oli tarkoitus antaa pelaajille lähtökohdat, joiden pohjalta kehittää hahmoa omaan suuntaan. Lopuksi pyysin pelaajilta palautetta. 

Kaiken kaikkiaan pelikerta meni hyvin, vaikka löysinkin viilattavaa. Pelkoni liian selkeistä ja ratapölkkymäisistä murhatapauksen johtolangoista oli turha, palaute kuului että voisivat olla selkeämpiä. Ilmeisesti olin myös päästänyt hahmot liian helpolla heidän syntiensä suhteen, sillä hahmoille edullisen loppuratkaisun jälkeen kuului kommentti "Me emme ansainneet tätä." Check, jatkossa siis enemmän noiria!   



 

Peikkoja, ihmisiä ja myyttinen kivikausi

Tälläistä on nyt käynnissä larp-osastolla:

http://peikonmorsian.wordpress.com/

Hiljaisuus rikkoutukoon!

Blogi on vajonnut muutamaksi kuukaudeksi horrokseen muusta elämästä johtuen, mutta nyt on aika taas aktivoitua. Helsinki Noir saa ensimmäisen pelautuksensa viikon kuluttua ja osallistuin eilen erään larppiprojektin suunnittelukokoukseen - tästä lisää myöhemmin! Tämän lisäksi sain kutsun pariin roolipelikampanjaan, joten kesällä ei pitäisi pelattavan loppua.

Stay tuned!

Arvostelin pelin

Taannoin mainitsemani pelitestauksen tulos on nyt luettavissa Nörttityttöjen blogissa.
Tarkoitus on kirjoitella näitä myös jatkossa, seuraava testikerta on jo sovittu!

Larppausta Agatha Christien tunnelmissa

Viikonloppuna pelattiin Espoossa vuoden 1939 Englantiin sijoittuva, Agatha Christien dekkareihin vahvasti pohjaava Maplegroven mysteeri. Viikonlopun aikana peli pelattiin kahdesti, allekirjoittanut oli mukana ensimmäisessä pelautuksessa. Pelissä heittäydyttiin vanhan ajan dekkareiden tunnelmaan ja tunnelmallinen Parkvillan vanha huvila toimi oivallisina puitteina tälle.

Maplegroven mysteeri oli tavallisia larppeja voimakkaammin käsikirjoitettu ja juonen ohjaamiseksi oli kaikille hahmoille kirjoitettu tähtihetkiä. Tähtihetket olivat siis pelinjohdon ennakkoon määrittelemiä kohtauksia tai tekoja joita hahmojen piti suorittaa, kuten vaikkapa vaikean asian esiinottaminen tuttavan kanssa heti päivällisen jälkeen tai olohuoneen laatikoiden tutkiminen. Lisäksi peliohjeeksi annettiin suuremman draaman säännön noudattaminen, eli draamat ratkotaan kaikkien nähden. Myös hahmot olivat hyvin dekkarimaisia siinä mielessä, että henkilöhistoriaa oli lyhyelti ja siitä tuotiin esiin vain pelihetkeen vaikuttavia seikkoja. Dekkarikirjailijahahmoni oli kovasti mieleen sikälikin, että Helsinki Noirin taustamateriaalissa on paljon hahmoa tukevaa tavaraa!

Kannatan lämpimästi suuremman draaman sääntöä ja pidän sitä omissa pöytäpeleissäni ohjenuorana, mutta yllätävää kyllä sen noudattaminen larpatessa tuntui olevan kynnyksen takana. Ehkä rimaa nosti se että mukana oltiinkin koko olemuksella toisin eikä pelipöydän ääressä? Mene ja tiedä. Nyt tauon jälkeen taas larppauksen aloitettuani on monesti käynyt niin, että nautin itse pelistä kovasti mutten oikein pääse hahmoon sisään kuten ennen. Se pieni taianomainen tunne jää puuttumaan. En ihan osaa sanoa missä vika piilee, ehken osaa enää heittäytyä pelitunnelmaan kuten ennen?

Mutta se noista mietinnöistä ja takaisin alkuperäisen aiheen pariin. Pelin mahdollisten uudelleenpelautuksien ja spoilausvaaran vuoksi en mene yksityiskohtiin, mutta noin yleisellä tasolla voin sanoa että käsikirjoitettu peli tuntui toimivan hyvin ja tähtihetkiä soisi näkevän useammissakin peleissä. Pelin tarkoitus oli elävöittää dekkareiden kultakauden maailmaa ja tässä myös onnistuttiin. Suosittelen lämpimästi osallistumista, mikäli tilaisuus siihen joskus tarjoutuu!

Inspiraatiota ja muuta peliasiaa

Yllä uusinta taustamateriaalia.

Vuodenvaihteessa asettamani aikataulu on osoittautunut hankalaksi. Edellisen lähdeteoksen lukemisessa meni reilusti aiottua pidempään muistiinpanoja tehdessä ja ensimmäinen yritys saada testipeli aikaan kaatui aikataulujen yhteensovittamisen mahdottomuuteen. Mutta ei voi mitään, pitää vain yrittää uudestaan. Ja ja laittaa faktoja rivakammin paperille.

Pelirintamalla tapahtuu kuitenkin muuta: viime viikonloppu oli yhtä pelaamista. Lauantaina oli erään lautapeli testausta, josta myöhemmin lisää, sunnuntaina taas ehtaa roolipelaamista. Hyppäsin tuttavan Cthulhu-kampanjaan nimeltä "Vettä sakeampaa" paikkaamaan peruuttanutta pelaaja ja ensimmäisen pelikerran sairastelun takia menettäneenä pääsin nyt oikeasti mukaan. Cthulhu lukeutuu suosikeihin ja on yksi "ropeurani" ensimmäisistä peleistä, joten oli erityisen hauskaa päästä kyseiseen kampanjaan mukaan. Ensimmäinen kerta meni vielä ihmetellessä ja juonia punoessa mutta kaiken kaikkiaan erinäistä lankojen yhdistely oli kutkuttavaa. Ratkottavanamme on melkoinen mysteeri!

Olen tottunut kahteen seikkaan: siihen että pöytäropeissa pelaajat luovat hahmonsa itse ja pelaamaan hahmo joka on omaa sukupuoltani. On hyvä kysymys, miksi tällainen urautuminen on päässyt käymään. Nyt toimittiin toisin ja hyvä niin: valmishahmo oli vastakkaista sukupuolta ja sisälsi hykerryttäviä juonenalkuja. Tarinan opetus on, että mukavuusalueelta poistuminen olisi hyväksi myös näissä hommissa.